Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Virtuaalihevonen

Cypripedioideae

"Jokainen linna tarvitsee valkean ruhtinaan" - Lamorak

Kuva © VRL-13006

Perustiedot

⇒ Dea asuu, etsii kotitallia

⇒ Deasta huolehtii klinikka Cherlia!

Hevosen nimi Cypripedioideae Rotu Tilastohevonen
Lempinimi Dea Sukupuoli Ori
Väri Ruunikko, sabinonkimo Merkit Sabino, heräsilmät
Säkäkorkeus 174 cm Sukutaulu Syringa x Rhododendron
Syntynyt 09.07.2004, 13-vuotias, Suomi Voittosumma 0 v€
Koulutus Ko. VaB  Re. 100 cm Painotus Keskiaikaratsastus
Varusteiden väri Vihreä Varusteluokka Raskas
Omistaja Lamorak Yorken Hoitaja Ei oteta
Maahantuoja Kioja VRL-13006 Kasvattaja Lamorak Yorken

Luonnekuvaus

Jos nimihirviöitä lähdetään etsimään niin PRE-verta omaava Symppis ainakin on semmoinen. Eikä värissäkään ole valittamista. Iso ori käyttäytyy herrasmiehen lailla ja tuntuu tietävän arvonsa. Tässä olisi mukavan haasteellista harraste- tai kilpahevosta, jota saa varmasti koulutettua korkeammalle tasolle kuin nykyinen vaikea B ja 100cm. (lisäksi sitä saisi vähän laihduttaa).

Tarhassa Dea on levoton hirnukaveri. Laukkailee usein pitkin paikkaa ja komentelee toisia hevosia. Antaa ottaa rauhassa kiinni eikä juokse karkuun. Taluttaessa kuuliainen ja tulee aina perässä. Ei pelkää mitään tai ala tehdä tyhmiä. Hoitaessa kiltti ja antaa tehdä kaikki rauhassa, vaikka satulan kanssa pullistelee. Muuten kaikki toimenpiteet kuten pesu, klinikka ja kengitys sujuu.

Ratsuna reipas, kuuliainen ja yhteistyöhaluinen. Tekee aina pyydettevän ja tekee sen aina hyvin kuunnellen apuja tarkasti. Oikein hieno kisahevonen etekin kouluratsastukseen. Esteillä tönkkö ja vauhdikas eikä hyppytyyli ole parhaimmasta päästä. Maastossa rento ja maastoesteillä reipas. Keskiaikaratsastuksessa parhaimillaan. Osaa espanjalaisen käynnin, piaffin ja muutaman hyppytempun.

Kisapaikoissa ja valmennuksissa sopeutuvainen eikä ala tekemään omaa showta. Ei kyttäile tai vierasta mitään uutta.

Hoito-ohjeet

Hoitaminen Loimitus Ruokinta

• Varusteet putsataan käytön jälkeen

• Esteille jännesuojat eteen ja martingaali

• Aina sidottuna hoitamisen ajan

• Talutuksessa nahkariimu ja ketjunaru

• Ratsastuksen jälkeen arnikaa jalkoihin ja ristiselkään

• Kesällä hyttyskarkotetta ulos ja ratsastukseen

• Kesällä kärpäspanta riimuuseen

• Ei tarhata yksin!

• Jouhet selvitetään ja letitetään ratsastuksen ajaksi

• Sateella ja tuulissadeloimi kaulapalalla

• Hikisenä ja pestynä fleeceloimi

• Kevyt toppaloimi - 10 astetta

• Paksu toppaloimi - 15 astetta
(fleece alle tuulella)

• - 20 astetta sisälle ja tallitoppis päälle

HEINÄ  2kg - 3kg - 2kg

KAURA  0,5 dl - 0 dl - 0,5 dl

MELASSI  05dl - 0dl - 0,5dl

VITAMIINIT  1rkl - 0 rkl - 0 rkl

Varustekaappi

 

Kilpailukalenteri

Päivämäärä Linna Jaos Luokka Sijoitus
22.7.2017 Keijukumpu Villit  Helppo A 20 / 24
22.7.2017 Keijukumpu Villit  Vaativa B 17 / 25
         
22.7.2017 Keijukumpu Villit  Ristikko - 40 cm 8 / 11
22.7.2017 Keijukumpu Villit  50 - 60 cm 14 / 17

Palkintokaappi

Päiväkirja

Hoitotarina I: Saapuminen Keijukumpuun
14.07.2017 00:04 | Lamorak

"GREG! Ala tulla!" huutelin kuskin paikalta. Kimo ori odotteli malttamattomasti hevosautossa.
"Huoh kyllä herra", Greg mutinoi ja hyppäsi etupenkille.
"Olemme jo myöhässä", murisin hiljaa ja Greg otti rennosti.

Onneksi matka sujui hyvin, vaikka ori muutaman kerran potkaisi seinään vaatien hetken käppäilytaukoa. Huoltoaseman pihalla ori katseli ylväästi ympärilleen kuin mikäkin maailman ruhtinas. Greg kävi sinä aikana hakemassa meille matkaevästä ja Dea keräsi jokaisen pikkutytön luokseen. Ori rakasti huomiota ja sen huomasi. Esitin orin kanssa muutamia temppuja pienelle yleisöllemme. Dea kumarsi, esitti espanjalaista käyntiä ja piaffia parhaimillaan.
"Hieno poika", kehuin hevosta.
"Mutta nyt rakas yleisömme hevonen ja omistaja kiittää. Matkamme linnaan saa jatkua", hymyilin, kun Greg ilmestyi näkökenttää. Lastaus sujui onglemitta ja oli pakko kirjoittaa muutamat nimmarit katsojille.

Perillä talli oli täynnä porukkaa. Kentällä oli ahkeria koulutuuppaajia, hevoset laidunsivat laitumilla ja tallitytöt taluttivat hevosia sisälle talliin unohtamatta reipasta henkilökuntaa siivouksen ohella.
"Onpas kaunis paikka", Greg virnuili.
"Ja rauhallinen", kommentoin sarkastisesti.

Parkkeerasin auton tallin eteen ja lumen valkoinen ori asteli kuninkaallisesti alas hevosauton loivaa siltaa.
"Rauhassa nyt", hymyilin ja vilkutin tallitytöille.
"Hei arvon neidit", iskin silmää. Keräsikö lukuisat katseet ylväs hevoseni vai sen, että olin hevosmies keskiaikaisilla vaatteilla.
"Hei naisten mies ala tulla", Greg huokaisi tavaralasti edessään.

Odotimme tallin edessä omistajan saapumista. Ori oli aloillaan kaulakaarella ja Greg istui tavaralaatikon päällä. Kauaa ei onneksi mennyt, kunnes pirteä tallinomistaja asteli eteemme.
"Hei olette varmaan Tyyne?" kumarsin vaisusti naisen edessä. Naisen kasvoille nousi punastus, kun Greg ojensi mustan ruusun.
"Kiitos. Kyllä olen Tyyne", nainen esittäytyi.
"lady Tyyne", hymyilin ja jatkoin: "Olen sir Lamorak ja tässä on aseenkantajani Greg".
"Hei vaan", Greg hymyili.
"Saaneen näyttää teille Dean karsinapaikan ja muut tiluksemme?" Tyyne kysyi.
"Mieluusti", virnistin hymyn kanssa.

Dea käveli pää rentona perässämme ja Greg tuli viimeisenä.
"Tässä on satulahuoneen ovi, jonne ystäväsi voi tavarat laittaa", Tyyne kertoi ja avasi satulahuoneen oven kohteliaasti.
"Kiitos", Greg sanoi ja alkoi laittaa orin tavaroita omille paikoilleen.
"Mielenkiintoinen satula", Tyyne kommentoi.
"Ei mikä tahansa penkki, kun kunnon keskiaikainen satula turnajaisiin. Selästä ei noin vaan tiputa", nauroin.
"Oho sellaisia lajeja harrastat?" Tyyne ihmetteli silmät suurina.
"Voi kyllä! Koulua ja esteitä ei olla menty sitten nuoruusvuosien jälkeen", hymyilin.

Viimein saimme Dean karsinaan. Ori hirnui matalasti vierustovereille ja nuuski kaltereiden lävitsi. Ori hirnahti kimeästi ja potkaisi etujalalla karsinan seinää.
"NUORI PRINSSI! Käyttäydy", komensin armotta ja orin pelleily loppui kuin seinään. Nainen katsoi lumoutuneesti meitä.
"Olette kuin suoraan 1100-luvulta", hän nauroi.
"Saattaa olla", Greg nauroi ja itse pysyin vaiti.
"Vien Dean kävelylle. Pystytkö Greg lähtemään hakemaan loppuja tavaroita motellilta?"
"Ilomielin", Greg tokaisi ja katosi autollepäin.
"Jos jotain tarvitset, soita", Tyyne sanoi ja lähti takaisin toimistotöihin.

Otin orin käytävälle ja aloin harjaamaan pehmeillä luonnon harjaksilla. Ori steppaili puolelta toiselle malttamattomasti ja komensi vastaan tuleville ruunille. Tammoille puolestaan käyttäytyi lempeästi.
"Mikä sinua risoo tänään", huokaisin, kun normaalisti symppis ei välittänyt toisista ritareista. Tällä kertaa Dea kantoi oikeaa ruttoa mukana, kun oli pakko alentaa muut orit ja ruunat maan tasalle.

Laitoin orille päitset päähän ja ketjunarun kiertämään kuolaimesta.
"Nyt mennään", hymyilin ja annoin orin seurata minua vapaasti. Dean käveli ryhdikkäästi rinnallani eikä välittänyt ohimenevistä tallitytöistä.

Kentällä päästin orin vapaaksi, kun siellä ei ollut ketään muuta. Dean hyppäsi kunnon kiitolaukkaan ja pukitteli sielunsa edestä. Pitelin pitkää piiskaa kädessäni ja vihelsin kuuluvasti. Vihellys herätti muidenkin hevosten huomiot, mutta valkea prinssi ravasi ryhdikkäästi luokseni.
"Hieno", kehusin ja annoin omenan palan palkaksi. Näpytin kevyesti raipalla orin etulapaan ja ori ojensi etujalkansa. Kehuin ja pian jalkojen nostelu muuttui espanjalaiseksi käynniksi.
"Hieno hieno", kehuin ja juoksin orin rinnalla. Ravi oli liidokasta ja liitous muuttui kootuksi piaffiksi. Piaffista annoin orille luvan laukata vapaasti ympärilläni.
"Et ollutkaan turha ostos", virnistin ja virne hyytyi iloiseksi hymyksi, kun katseeni kohtasi orin sysiruskeat silmät, jotka pilkottivat paksun otsaharjan alta.
"Turja ja turha, upea se on!" kuului naisen häkeltynyt ääni. Ori hörähti, nousi pystyyn ja laukkasi aidan juurelle kauniin naisen luokse.
"Mistä sen tiedätte", kysyin ryhtiä pitäen.
"Näen sen", ruskea hiuksinen nainen lasien kanssa sanoi lempeästi ja silitti valkean orin mustaa turpaa.
"Hmm huomaan. Olen Lamorak, entä te arvon neiti?" kysyin kohteliaasti ja menin aidan juurelle hevosen luokse.
"Ulrika", nainen vastasi lyhyesti. Nyökkäsin.

Puhuimme hetken aikaa Keijukummusta ja tallin viihtyvyydestä ennen kuin Greg tuli pilaamaan rauhallisen juttutuokiomme omalle pellemäisyydellä.
"Pitää mennä, nähdään", Ulrika sanoi hymyilin vilkuttaen kevyesti minulle.
"Hei vaan", sanoin ja loin murhaavan katseen Gregiin.
"Hoida hevoseni", tuhahdin ja lähdin muualle.
"Mutta, herra...?!" aseenkantaja hätääntyi. En välittänyt vaan tahdoin rauhassa tutustua uuteen ympäristöön.

Matkalla törmäsin kolmeen tallityttöön: Elizaan, Jennyyn ja Cecilieen.
"Mistäpäin olet Lamorak?" jenny kyseli silmät kiiluen.
"Kaukaata pieneltä saarelta", vastasin antaen naisille pienen mysteerisen vaikutuksen. Keräsinkö naisseuraa vain sen takia, että olin mies? Ajattelin hissukseen.
"Aikamoista. Entä hevosesi?" Cecilie jatkoi. Naisen pituus oli hyvin hämmentävää omaan mieleeni, kun olin tottunut katsomaan minua reiluja kaksipäätä lyhyempiä.
"Uljas espanjalainen", virnistin ja katsoin tallin suuntaan.
"Kuka hän on?" Eliza nauroi, kun tallin pihalla mies riehui hevosen kanssa.
"Aah, aseenkantajani Greg", huokaisin.
"Mitä hän haluaa?" Jenny ihmetteli.
"Varmaan jotain tärkeää asiaa", painotin sanojani ja lähdin kohti tallia.
"Törmäillään", Eliza hymyili.
"Nähdään neidit, ehkä voisimme lähteä joskus maastoilemaan?" iskin silmää ja lähdin ryhdikkäästi kohtitallia.


 - Lamorak

<< Takaisin



RSS

©2019 Lamorakin hevoset - suntuubi.com