Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Virtuaalihevonen

Cypripedioideae

"Jokainen linna tarvitsee valkean ruhtinaan" - Lamorak

Kuva © VRL-13006

Perustiedot

⇒ Dea asuu Keijukummussa (täysihoito 200 v€ / kk)!

⇒ Deasta huolehtii klinikka Cherlia!

Hevosen nimi Cypripedioideae Rotu Tilastohevonen
Lempinimi Dea Sukupuoli Ori
Väri Ruunikko, sabinonkimo Merkit Sabino, heräsilmät
Säkäkorkeus 174 cm Sukutaulu Syringa x Rhododendron
Syntynyt 09.07.2004, 13-vuotias, Suomi Voittosumma 0 v€
Koulutus Ko. VaB  Re. 100 cm Painotus Keskiaikaratsastus
Varusteiden väri Vihreä Varusteluokka Raskas
Omistaja Lamorak Yorken Hoitaja Ei oteta
Maahantuoja Kioja VRL-13006 Kasvattaja Lamorak Yorken

Luonnekuvaus

Jos nimihirviöitä lähdetään etsimään niin PRE-verta omaava Symppis ainakin on semmoinen. Eikä värissäkään ole valittamista. Iso ori käyttäytyy herrasmiehen lailla ja tuntuu tietävän arvonsa. Tässä olisi mukavan haasteellista harraste- tai kilpahevosta, jota saa varmasti koulutettua korkeammalle tasolle kuin nykyinen vaikea B ja 100cm. (lisäksi sitä saisi vähän laihduttaa).

Tarhassa Dea on levoton hirnukaveri. Laukkailee usein pitkin paikkaa ja komentelee toisia hevosia. Antaa ottaa rauhassa kiinni eikä juokse karkuun. Taluttaessa kuuliainen ja tulee aina perässä. Ei pelkää mitään tai ala tehdä tyhmiä. Hoitaessa kiltti ja antaa tehdä kaikki rauhassa, vaikka satulan kanssa pullistelee. Muuten kaikki toimenpiteet kuten pesu, klinikka ja kengitys sujuu.

Ratsuna reipas, kuuliainen ja yhteistyöhaluinen. Tekee aina pyydettevän ja tekee sen aina hyvin kuunnellen apuja tarkasti. Oikein hieno kisahevonen etekin kouluratsastukseen. Esteillä tönkkö ja vauhdikas eikä hyppytyyli ole parhaimmasta päästä. Maastossa rento ja maastoesteillä reipas. Keskiaikaratsastuksessa parhaimillaan. Osaa espanjalaisen käynnin, piaffin ja muutaman hyppytempun.

Kisapaikoissa ja valmennuksissa sopeutuvainen eikä ala tekemään omaa showta. Ei kyttäile tai vierasta mitään uutta.

Hoito-ohjeet

Hoitaminen Loimitus Ruokinta

• Varusteet putsataan käytön jälkeen

• Esteille jännesuojat eteen ja martingaali

• Aina sidottuna hoitamisen ajan

• Talutuksessa nahkariimu ja ketjunaru

• Ratsastuksen jälkeen arnikaa jalkoihin ja ristiselkään

• Kesällä hyttyskarkotetta ulos ja ratsastukseen

• Kesällä kärpäspanta riimuuseen

• Ei tarhata yksin!

• Jouhet selvitetään ja letitetään ratsastuksen ajaksi

• Sateella ja tuulissadeloimi kaulapalalla

• Hikisenä ja pestynä fleeceloimi

• Kevyt toppaloimi - 10 astetta

• Paksu toppaloimi - 15 astetta
(fleece alle tuulella)

• - 20 astetta sisälle ja tallitoppis päälle

HEINÄ  2kg - 3kg - 2kg

KAURA  0,5 dl - 0 dl - 0,5 dl

MELASSI  05dl - 0dl - 0,5dl

VITAMIINIT  1rkl - 0 rkl - 0 rkl

Varustekaappi

 

Kilpailukalenteri

Päivämäärä Linna Jaos Luokka Sijoitus
22.7.2017 Keijukumpu Villit  Helppo A 20 / 24
22.7.2017 Keijukumpu Villit  Vaativa B 17 / 25
         
22.7.2017 Keijukumpu Villit  Ristikko - 40 cm 8 / 11
22.7.2017 Keijukumpu Villit  50 - 60 cm 14 / 17

Palkintokaappi

Päiväkirja

Extratehtävä I: Pyöveli (lyhyt tarina)
17.07.2017 17:18 | Lamorak

Makoilin Gregin kanssa nurmella. Hevoset hirnuivat ja maa jyrisi kavioiden kopseen tahdissa.
"Eikö herroilla ole vähän huono paikka ottaa rennosti?" blondi nainen hymyili ja talutti ratsun ohitsemme.
"Luotan hevosiin", huokaisin korsi suussa ja Greg alkoi epätoivoisesti flirtailemaan tallitytön kanssa.
"Noni talligigolo eiköhän haeta ruhtinas linnaansa?" naurahdin ja nousin istumaan. Dean ravaili häntä korkealla ja kaulakaarella harja hulmuten ja korvat niskaan liimautuneena.
"Mikäs kimoa inhottaa?" Greg ihmetteli.
"Kärpäset? Paarmat? Kilpailevat prinssit?" luettelin ja vihelsin kuuluvasti. Hevosten tanssi loppui kuin seinään, kun hevoset jäivät paikoilleen taljottamaan korvat hörössä.
"Vallasta pitää aina taistella", nauroin.
"Deanille kruunuu kuuluu", Greg nousi ylös haparoiden. Vilhelsin uudelleen.
"Ala tulla!" kajahdin vihellyksen perään ja koko herrasmiesten lauma alkoi kiidota luoksemme kimon johdattavana.
"Suurin ja komein", Greg nauroi ja joutui komean friisiläisen uhriksi. Musta ori nuuski miehen korvan taustaa, mutta dean meni väliin kuoppimalla ilmaa ja hörisemällä oikein orimaisesti.
"Rauhoitu Dean", Greg huitoi hevosia pois, sillä kimoa ärsytti selkeästi kun muut tulivat liian lähelle meitä.
"Oletko noin suojelevainen?" ihmettelin. Dean oli selkeästi kiintynyt meihin eikä antanut muiden kruunusta kilpailevien käydä lähellemme.
"Hyvin vallanhimoinen", Greg kuiskasi ja otin riehuvan orin kiinni. Kimo hyppi tasajalkaa, huitoi etujaloilla muita hevosia kauemmaksi ja potki raivokkaasti ilmaa.
"Rauhoitu!" komensin kimoa oria, joka oli käydä suuren shiren kimppuu. Nykäisin voimakkaasti narusta ja varmuudeksi laitoin ketjun orin suusta.

Matkalla porteille musta friisiläinen seurasi meitä korein askelin ja oli hyvin kiinnostunut meistä. Lähes portilla friisiläinen tuli aivan liian lähelle kimon takamusta, että Dean onnistui potkaiseen mustaa oria takajalkaan. Ori kiljaisee ja Dean jatkaa paikoillaan hyppimistä.
"NYT LOPPU!" huusin ja Greg nappasi Deanin ulos laitumelta. Jäin katsomaan ontuvan friisiläisen perään, kun ori ei antanut koskea itseensä tai edes katsoa.
"Soo", rauhoittelin ja nappasin orin harjasta kiinni. Kahlasin taskut läpi etsien puhelinta.
"Lopeta", heilautin narua, kun ori ontui vierelläni kuin rautaneidosta tulleena. Avasin lukon ja näppäilin omistajatteren numeron. Odotin hetken.
"No Lamorak, Iltoja. Kuules sattui pieni ongelma kahden ruhtinaan välillä, että Dean hölmöili friisiläiselle komean haavan takareunaan. Että olenko jotain velkaa?" sanoin vähän haikeana.
"Voi ei olettehan te kunnossa?", Tyyne hätäili.
"Juu, mutta friisiläiseen sattui...", huokaisin.
"Ei hätää, jos se kävelee niin kaikki ok. Putsaa haavaa ja tulen pian katsomaan", Tyyne sanoi rauhallisesti.
"Jotkut sitten on tyynenä", nauroin ja lopetin puhelun.

Tallissa Greg harjaili kimoa mudasta ja nurmesta. Kimo heilutteli päätä malttamattomasti ja hörisi uhkaavasti, kun huomasi käsissäni vieraan hevosen.
"Nuori prinssi, käyttäydy ja lopeta tuo mustasukkaisuus", sanoin yhtä uhkaavalla äänen sävyllä kuin ori minua puhutteli. Vein komean friisiläisen pesupaikalle, joka ontui enää lievästi jalkaansa.
"Sentään joku käyttäytyy", Greg nauroi.
"Sydän suuri ja luonne tasainen", Vastasin ja aloin pesemään kunnon paineen kanssa haavaa. Potkun jälki oli syvä ja lian alta paljastui kirkasta punaa.
"Ei ainakaan siniverinen", Greg jatkoi.
"Oikea punaverinen", naurahdin ja jatkoin putsaamista. Sammutin hanan ja lähdin satulahuoneeseen metsästämään puhdistustarpeita.

Satulahuoneessa oli porukkaa ja hätääntynyt katseeni keräsi lukuisia kysymyksiä.
"Mitä käynyt Lamorak?" Eliza kysyi, kun aloin tonkimaan satulahuoneen kaappeja.
"Pieni onnettomuus hevosten kesken", vastasin kiireisenä ja ensiapukorin löydyttyä suunnistin takaisin orin luokse. Musta ori oli maltillinen verrattuna kimoon, jota satuloitiin parhaimillaan. Aloin puhdistamaan haavaa aineiden kanssa huolellisesti. Aine selkeästi kirveli.
"Vain parhaaksesi", sanoin ja yritin olla ottamatta osumaa kaviosta. Tuskainen ilme ja tiheä hengitys alkoi ymmärtää, että pintanaarmu teki kipeää. Viimeine Tyyne käppäili reippaana luoksemme mekko päällä.
"Oih täyden työn touhussa?" Tyyne hymyili.
"Kyllä", vastasin ja Tyyne alkoi lässyttää mustalle orille.
"Voi pientä mustaa Donitsia", Tyyne hihitti ja silitti orin turpaa.
"Olen pahoillani tästä säädöstä", huokaisin.
"No olimme jo matkalla, joten ei ole meiltä pois", Tyyne vastasi ja katsoi orin haavaa.
"Hyvä", naurahdin ja käänsin katseeni Gregiin, joka heilui kaikessa valmiudessa Deanin karsinan edessä.
"Laita paineside ja laita Donitsi karsinaan. Kyllä se hevosena pysyy",  Tyyne neuvoi.
"Nimesi sopii luonteesi neiti", kehuin ja omistajan kasvoille nousi puna.
"Kiitos kiitos", Tyyne käänsi katseen mustaan oriin.
"No Greg mennäänhän miekkailemaan", hymyilin laitettua orin karsinaan.

Kaikesta voi selvitä, onneksi.


( Päivitetty: 17.07.2017 19:01 )

 - Lamorak | Linkki



Hoitotarina I: Saapuminen Keijukumpuun
14.07.2017 00:04 | Lamorak

"GREG! Ala tulla!" huutelin kuskin paikalta. Kimo ori odotteli malttamattomasti hevosautossa.
"Huoh kyllä herra", Greg mutinoi ja hyppäsi etupenkille.
"Olemme jo myöhässä", murisin hiljaa ja Greg otti rennosti.

Onneksi matka sujui hyvin, vaikka ori muutaman kerran potkaisi seinään vaatien hetken käppäilytaukoa. Huoltoaseman pihalla ori katseli ylväästi ympärilleen kuin mikäkin maailman ruhtinas. Greg kävi sinä aikana hakemassa meille matkaevästä ja Dea keräsi jokaisen pikkutytön luokseen. Ori rakasti huomiota ja sen huomasi. Esitin orin kanssa muutamia temppuja pienelle yleisöllemme. Dea kumarsi, esitti espanjalaista käyntiä ja piaffia parhaimillaan.
"Hieno poika", kehuin hevosta.
"Mutta nyt rakas yleisömme hevonen ja omistaja kiittää. Matkamme linnaan saa jatkua", hymyilin, kun Greg ilmestyi näkökenttää. Lastaus sujui onglemitta ja oli pakko kirjoittaa muutamat nimmarit katsojille.

Perillä talli oli täynnä porukkaa. Kentällä oli ahkeria koulutuuppaajia, hevoset laidunsivat laitumilla ja tallitytöt taluttivat hevosia sisälle talliin unohtamatta reipasta henkilökuntaa siivouksen ohella.
"Onpas kaunis paikka", Greg virnuili.
"Ja rauhallinen", kommentoin sarkastisesti.

Parkkeerasin auton tallin eteen ja lumen valkoinen ori asteli kuninkaallisesti alas hevosauton loivaa siltaa.
"Rauhassa nyt", hymyilin ja vilkutin tallitytöille.
"Hei arvon neidit", iskin silmää. Keräsikö lukuisat katseet ylväs hevoseni vai sen, että olin hevosmies keskiaikaisilla vaatteilla.
"Hei naisten mies ala tulla", Greg huokaisi tavaralasti edessään.

Odotimme tallin edessä omistajan saapumista. Ori oli aloillaan kaulakaarella ja Greg istui tavaralaatikon päällä. Kauaa ei onneksi mennyt, kunnes pirteä tallinomistaja asteli eteemme.
"Hei olette varmaan Tyyne?" kumarsin vaisusti naisen edessä. Naisen kasvoille nousi punastus, kun Greg ojensi mustan ruusun.
"Kiitos. Kyllä olen Tyyne", nainen esittäytyi.
"lady Tyyne", hymyilin ja jatkoin: "Olen sir Lamorak ja tässä on aseenkantajani Greg".
"Hei vaan", Greg hymyili.
"Saaneen näyttää teille Dean karsinapaikan ja muut tiluksemme?" Tyyne kysyi.
"Mieluusti", virnistin hymyn kanssa.

Dea käveli pää rentona perässämme ja Greg tuli viimeisenä.
"Tässä on satulahuoneen ovi, jonne ystäväsi voi tavarat laittaa", Tyyne kertoi ja avasi satulahuoneen oven kohteliaasti.
"Kiitos", Greg sanoi ja alkoi laittaa orin tavaroita omille paikoilleen.
"Mielenkiintoinen satula", Tyyne kommentoi.
"Ei mikä tahansa penkki, kun kunnon keskiaikainen satula turnajaisiin. Selästä ei noin vaan tiputa", nauroin.
"Oho sellaisia lajeja harrastat?" Tyyne ihmetteli silmät suurina.
"Voi kyllä! Koulua ja esteitä ei olla menty sitten nuoruusvuosien jälkeen", hymyilin.

Viimein saimme Dean karsinaan. Ori hirnui matalasti vierustovereille ja nuuski kaltereiden lävitsi. Ori hirnahti kimeästi ja potkaisi etujalalla karsinan seinää.
"NUORI PRINSSI! Käyttäydy", komensin armotta ja orin pelleily loppui kuin seinään. Nainen katsoi lumoutuneesti meitä.
"Olette kuin suoraan 1100-luvulta", hän nauroi.
"Saattaa olla", Greg nauroi ja itse pysyin vaiti.
"Vien Dean kävelylle. Pystytkö Greg lähtemään hakemaan loppuja tavaroita motellilta?"
"Ilomielin", Greg tokaisi ja katosi autollepäin.
"Jos jotain tarvitset, soita", Tyyne sanoi ja lähti takaisin toimistotöihin.

Otin orin käytävälle ja aloin harjaamaan pehmeillä luonnon harjaksilla. Ori steppaili puolelta toiselle malttamattomasti ja komensi vastaan tuleville ruunille. Tammoille puolestaan käyttäytyi lempeästi.
"Mikä sinua risoo tänään", huokaisin, kun normaalisti symppis ei välittänyt toisista ritareista. Tällä kertaa Dea kantoi oikeaa ruttoa mukana, kun oli pakko alentaa muut orit ja ruunat maan tasalle.

Laitoin orille päitset päähän ja ketjunarun kiertämään kuolaimesta.
"Nyt mennään", hymyilin ja annoin orin seurata minua vapaasti. Dean käveli ryhdikkäästi rinnallani eikä välittänyt ohimenevistä tallitytöistä.

Kentällä päästin orin vapaaksi, kun siellä ei ollut ketään muuta. Dean hyppäsi kunnon kiitolaukkaan ja pukitteli sielunsa edestä. Pitelin pitkää piiskaa kädessäni ja vihelsin kuuluvasti. Vihellys herätti muidenkin hevosten huomiot, mutta valkea prinssi ravasi ryhdikkäästi luokseni.
"Hieno", kehusin ja annoin omenan palan palkaksi. Näpytin kevyesti raipalla orin etulapaan ja ori ojensi etujalkansa. Kehuin ja pian jalkojen nostelu muuttui espanjalaiseksi käynniksi.
"Hieno hieno", kehuin ja juoksin orin rinnalla. Ravi oli liidokasta ja liitous muuttui kootuksi piaffiksi. Piaffista annoin orille luvan laukata vapaasti ympärilläni.
"Et ollutkaan turha ostos", virnistin ja virne hyytyi iloiseksi hymyksi, kun katseeni kohtasi orin sysiruskeat silmät, jotka pilkottivat paksun otsaharjan alta.
"Turja ja turha, upea se on!" kuului naisen häkeltynyt ääni. Ori hörähti, nousi pystyyn ja laukkasi aidan juurelle kauniin naisen luokse.
"Mistä sen tiedätte", kysyin ryhtiä pitäen.
"Näen sen", ruskea hiuksinen nainen lasien kanssa sanoi lempeästi ja silitti valkean orin mustaa turpaa.
"Hmm huomaan. Olen Lamorak, entä te arvon neiti?" kysyin kohteliaasti ja menin aidan juurelle hevosen luokse.
"Ulrika", nainen vastasi lyhyesti. Nyökkäsin.

Puhuimme hetken aikaa Keijukummusta ja tallin viihtyvyydestä ennen kuin Greg tuli pilaamaan rauhallisen juttutuokiomme omalle pellemäisyydellä.
"Pitää mennä, nähdään", Ulrika sanoi hymyilin vilkuttaen kevyesti minulle.
"Hei vaan", sanoin ja loin murhaavan katseen Gregiin.
"Hoida hevoseni", tuhahdin ja lähdin muualle.
"Mutta, herra...?!" aseenkantaja hätääntyi. En välittänyt vaan tahdoin rauhassa tutustua uuteen ympäristöön.

Matkalla törmäsin kolmeen tallityttöön: Elizaan, Jennyyn ja Cecilieen.
"Mistäpäin olet Lamorak?" jenny kyseli silmät kiiluen.
"Kaukaata pieneltä saarelta", vastasin antaen naisille pienen mysteerisen vaikutuksen. Keräsinkö naisseuraa vain sen takia, että olin mies? Ajattelin hissukseen.
"Aikamoista. Entä hevosesi?" Cecilie jatkoi. Naisen pituus oli hyvin hämmentävää omaan mieleeni, kun olin tottunut katsomaan minua reiluja kaksipäätä lyhyempiä.
"Uljas espanjalainen", virnistin ja katsoin tallin suuntaan.
"Kuka hän on?" Eliza nauroi, kun tallin pihalla mies riehui hevosen kanssa.
"Aah, aseenkantajani Greg", huokaisin.
"Mitä hän haluaa?" Jenny ihmetteli.
"Varmaan jotain tärkeää asiaa", painotin sanojani ja lähdin kohti tallia.
"Törmäillään", Eliza hymyili.
"Nähdään neidit, ehkä voisimme lähteä joskus maastoilemaan?" iskin silmää ja lähdin ryhdikkäästi kohtitallia.


 - Lamorak | Linkki


RSS

©2017 Lamorakin hevoset - suntuubi.com